Syy hiljaisuuteen

Ei mitään käsitystä, että seuraako tätä blogia enää kukaan, kun sen verran hiljaista on ollut, mutta ajattelin vihdoinkin tulla kertomaan, että elossa ollaan ja hiljaisuus ei johdu siitä, että motivaatio tähän projektiin olisi jotenkin laskenut.

Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että minua on jo tammikuusta lähtien vaivannut ärhäkkä silmätulehdus, tarkennettuna värikalvontulehdus. Tämän takia oon juossut lääkärissä jatkuvasti ja tippoja työnnän silmään nyt taas neljättä viikkoa, yksi kolmen viikon kuuri on jo takana. Silmä on siis ollut kipeä ja sitä ei saisi rasittaa liikaa, joten kun istun koululla koneella, kirjoitan opparia ja muita koulutehtäviä, ei enää vapaa-ajalla huvita kamalasti viettää aikaa ruudun ääressä. Yritän kuitenkin palata blogin pariin paremmin heti, kun silmä on vähän paremmassa kunnossa.

Myönnän, että tämän tippakuurin myötä kuntoilukin jäi hetkeksi, mutta tuloksiakin on silti saatu aikaa. Tänään otin uudet kuvat (joista tuli vähän epäselvät), mutta tältä näyttää:

Kiloissa ei ole tapahtunut kamalan suurta muutosta, mutta vyötäröltä on johonkin kadonnut yhdeksän senttiä! Otin taas käyttöön Kiloklubin, ihan vain sen takia, että nään ihan oikeasti, että syönkö mä kunnolla vai en. Parin päivän merkkailun jälkeen tajusin, että mä en todellakaan syö vielä niin terveellisesti kuin kuvittelin ja pikkuhiljaa tässä on menossa suunta parempaan :) 

Mutta lisää myöhemmin, nyt pitää palata taas koulujuttujen pariin.

Allergiat

Pariin kertaan oon jo maininnut näistä mun allergioista ja nyt ajattelin niistä muutaman sanan kirjoittaa, sillä ne on kuitenkin sen verran oleellinen osa mun arkea.

Alkuun mainittakoon, että mä oon todella pahasti allerginen siitepölylle (pahimpina koivu, pujo ja heinä). Joka kevät on yhtä helvettiä, kun nenä on koko ajan tukossa, kurkkua kutittaa, yskittää, silmät kirvelee, punoittaa ja vuotaa. Allergialääkkeitä mä popsin parikin päivässä, mutta silti tuntuu, että ei vaan auta. 

Aiheeseen tämä liittyy sillä tavalla, että kiitos siitepölyallergian, mulla on myös ruoka-aineallergioita. Tätä kivaa ilmiötä kutsutaan ristiallergiaksi ja asiasta voi lukea enemmän esimerkiksi täältä. Kyseisellä sivulla on myös listattu erilaisia hedelmiä ja kasviksia, joille siitepölyallergikot voivat olla myös allergisia. Mun lista näyttää tältä;

Omena, kiivi, luumu, persikka, päärynä, mansikka, appelsiini, banaani, viinirypäleet, pähkinät, manteli, tomaatti, porkkana ja mausteet (koivu). Noista mausteista kirjoitan vielä erikseen enemmän.

Maissi, herne, meloni ja kurkku on myös satunnaisia allergian aiheuttajia. Myös ananas ja mandariini aiheuttaa satunnaista oireilua.

Tuosta voikin sitten jo laskea 20 erilaista allergian aiheuttajaa ihan normaaleista asioista. Siinä, missä monet voi syödä ihan mitä mieli tekee, mun pitää aina olla miettimässä, että saankohan mä tästä nyt allergiakohtauksen vai en. Noista omena ja porkkana on ihan pahimmat ja niitä en syö missään muodossa. Mansikka puolestaan oireilee kesällä tosi voimakkaasti.

Viinirypäleitä, banaaneja ja appelsiinejä syön välillä omaa kurkkua uhmaten, samoiten ananasta ja mandariinejä. Joitakin näitä pystyn syömään kypsennettynä, esimerkiksi jo tuo mainittu ananas menee vaikkapa pizzan päällä ilman sen kummempia ongelmia.

Mulla se oireilu on huulten ja suun kirvelyä, kurkun kutiamista ja kakostelua. Toisinaan myös huulet turpoaa hieman. 

Joku voi nyt jo miettiä, että tuohon on listattu semmoisia asioita, mitä mä käytän päivittäin ja joo, pakkohan mun on jotain syödä. Kurkkua ja paprikaa syön siis joka päivä ja ruuan sekaan heitän usein herne-maissi-paprikasekoituksen ihan hyvällä omalla tunnolla. Varsinkin raaka paprika kirvelee huulia, mutta kuten sanottua, pakko mun on jotain saada syötyä, joten noita syön vaikka väkisin joka päivä.

Mä oon näihin allergioihin tottunut ja osaan laittaa ruokaa sen mukaan, että en tunge ruuan sekaan semmoista, josta tiedän saavani pahan allergiakohtauksen. Samaten jos oon käymässä äitin luona niin siellä ei mitään semmoista laiteta, mitä mä en voi syödä tai jos laitetaan niin mulle on jotain muuta. Kaveritkin jo aika hyvin muistaa, että mitkä on mun kohdalla ehdoton ei. Ongelma tulee sitten yleensä siinä vaiheessa, kun lähtee ulkomaille. Mä reissaan suhteellisen paljon ja vielä vuosi sitten asuinkin Espanjassa. Vaikka mä puhun espanjaa jonkin verran niin aina ihan kaikkea ei muista oikealla kielellä ja kaupassa tuottaa välillä päänvaivaa lueskella tuoteselosteita, kun ei tiedä, mitä hedelmiä/vihanneksia tai mausteita on käytetty.

Sama ravintoloissa ulkomailla. Monesti on käynyt niin, että oon yrittänyt sanoa esimerkiksi ilman porkkanaa niin kuitenkin annoksessa on ollut porkkanaa tuplamäärä. Tai sitten jos olen kysynyt, että onko salaatissa vaikka tomaattia ja sanotaan, että ehei, ei ole, on sitä kuitenkin. Tulevana kesänä mä oon muuttamassa muutamaksi kuukaudeksi Saksaan ja vähän alkaa taas jännittää, että miten sitä siellä taas pärjää näiden omien syömisten kanssa.

Tästä nyt on tulossa kilometripostaus, mutta siitäkin huolimatta vielä viimeisenä mainitsen mausteet. Mä tykkään mausteisesta ruuasta, mutta sekin on vähän oman kurkun kanssa leikkimistä, koska suurimmasta osasta mausteista mua rupee yskittämään ja kutittamaan kurkkua ihan kamalasti ja vielä puolisen tuntia syömisen jälkeen mä yskin ja yritän juoda vettä, jotta tilanne tasoittuisi. Ite mä tiiän, mitä voin käyttää ja mitä en, mutta sitten taas kaupassa saa arpoa, että mitähän sitä uskaltaisi ostaa, kun esimerkiksi monissa marinoiduissa kanoissa ja lihoissa on semmoisia mausteita, mitä mä en voi syödä. Nykyään ostankin yleensä kaiken lihan maustamattomana, että voin maustaa ne miten haluan ilman pelkoa siitä, että tukehdun mausteisiin.

Tämmöisiä pieniä rajoittavia tekijöitä siis. Kaikkeen tottuu, mutta kyllähän nämä allergiat pistää usein ärsyttämään. 

Sokeririippuvuus

Yhden asian mä oon tiedostanut jo aikoja sitten, mutta viime päivinä oon todellakin saanut todeta sen todeksi. Mä oon sokeririippuvainen. 

Mitä se mun kohdalla sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että jos herkkujen syöminen jää välistä, mä oon pahalla tuulella, päähän koskee, väsyttää, on huono olo, keskittymisvaikeudet iskee.. Tämän uuden terveellisemmän elämäntavan myötä karkit on saanut jäädä kauppojen hyllyille ja sen mä oon saanut todeta luissa ja ytimissä, sillä nyt vain muutamaa päivää myöhemmin mulla on koskenyt joka päivä päähän ja väsymys on ollut ihan huipussaan. Aluksi mä selittelin asian itselleni jumissa olevilla niskoilla, mutta kyllä se oikea syy taitaa löytyä ihan muualta.

Mä oon aina ollut todella perso kaikelle makealle. Sehän tän lihomisenkin osaltaan aiheutti, mä kun en osaa syödä herkkuja kohtuudella. Aina mä oon tiedostanut, että mun pitäisi lopettaa herkuttelu ihan kokonaan, mutta en mä vain ole koskaan osannut.

Eilen, kun päähän koski taas ihan kamalasti ja olo oli muutenkin järkyttävä, mun olisi tehnyt mieli vaan ihan rehellisesti sanottuna lopettaa koko laihdutusprojekti ja juosta kauppaan ostamaan ensimmäinen käteen sattuva suklaalevy. Sitä mä en onneksi kerennyt tehdä, satuin olemaan nimittäin äitin luona käymässä ja söin sitten pari karkkia ja tadaa, heti oli parempi olo. Tavallaan oon ylpeä itestäni, että ne pari karkkia auttoi asiaan, enkä mennyt tyhjentämään kaupan karkkihyllyä omaan ostoskoriin, mutta niitten parinkin karkin jälkeen iski morkkis, että pitikö ne ihan oikeasti edes nekin syödä.

Mä oon pyöritellyt tätä asiaa nyt muutaman päivän mielessäni ja tajusin siinä samalla, että tässä on yksi syy siihen, miksi mun laihdutukset aina epäonnistuu - koska mä en yksinkertaisesti osaa sanoa itselleni ei tässä herkutteluasiassa. Nyt aion kuitenkin pitää pääni ja yritän uskoa siihen, että nämä oireet helpottuvat jossain vaiheessa, kun oon vaan tarpeeksi pitkään pitänyt itseni poissa sieltä kaupan karkkiosastolta.

Eilen illalla tein myös päätöksen siitä, että yritän olla syömättä mitään herkkuja ainakin vappuun asti; ei siis karkkia, sipsiä, limpparia, mehua, pullaa, keksejä, ei mitään. Ainoat asiat, mitä sallin itselleni on ruissipsit ja riisikakut. Eikä niitäkään ihan joka päivä.

Katsellaan, miten pitkään mä tässä karkkilakossani pysyn... Ennätys on ollut kaksi kuukautta muutama vuosi sitten, kyllä mä nyt haluaisin parempaan pystyä!

Ensimmäinen viikko takana

Suurinpiirtein viikko on tullut nyt jumpattua ja lenkkeiltyä ihan urakalla. Oon siis kävellyt joka päivä kouluun ja yleensä sen jälkeen on tullut vielä käytyä vähintäänkin keskustassa (matkaa puolisen kilometriä) ja siellä oon sitten kävellyt ympäriinsä. Askelmittari on näyttänyt joka päivä vähintään 10 000 askelta, viime keskiviikkona tuli ennätys noin 18 000:lla askeleella.

Kotona sitten oon vielä jumppaillut puolesta tunnin tuntiin. Niille ohjatuille jumppatunneille en oo vielä onnistunut itteeni raahaamaan, mutta ainankin on tullut liikuttua joka tapauksessa. Välillä on laiskottanut kamalasti, mutta joka kerta oon ollut tyytyväinen, että tuli sitten kuitenkin edes vähän jumpattua :)

Tänään sitten huvikseen kävin vaa'alla ja oli se luku ihan pikkusen hievahtanut alas päin. Katellaan, jos ensi punnituksen jälkeen uskallan tännekin laitella lukuja (ihan ne alkuperäisetkin). Enemmän kuitenkin oon tuijotellut peiliä ja ainakin omiin silmiin näyttäisi, että ehkä jotain ihan pientä muutosta on jo tapahtunut viime viikkoon verrattuna. Motivaatio on ainakin tosi korkealla tällä hetkellä!

Sen verran on kylläkin tunnustettava, että on niitä repsahduksia tapahtunut. Mä en osaa herkuttelua ihan kerrasta lopettaa, mutta omasta mielestäni oon ihan hyvin pärjännyt ja koko ajan nää syömistottumukset tästä tasoittuu, kun pääsee taas kunnolla vauhtiin. 

Lounas & päivällinen

Tulee nyt näitä ruoka-aiheisia postauksia putkeen, mutta jospa se ei kamalasti haittaisi. Eli tällä kertaa aiheena lounas ja päivällinen.

Mä syön päivästä riippuen joko yhden tai kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Jos nukun vähän myöhempään, syön aamupalan, myöhemmin jotain välipalaa ja sit vasta myöhemmin iltapäivällä päivällisen ja näin ollen se toinen lämmin ruoka jää syömättä. Riippuu tosi paljon päivästä ja siitä, oonko ihan vaan kotosalla vai onko koulua tai jotain muita menoja.

Jokatapauksessa, yleensä mun ruoka näyttää suurinpiirtein kuvan kaltaiselta. Aiemmin söin aina ruuan makaroonin tai riisin kanssa, viime kesänä/alkusyksystä vaihdoin ne tummiin versioihin ja nykyään syön niitä tosi harvoin. 

Mun tyypillinen ruoka on esim. kanaa eri muodoissa, jauhelihapihvejä tai porsaansuikaleita. Lisukkeena sitten aina jotain vihanneksia, yleensä tuo paprika ja kurkku kombo, joskus mukana salaatin lehtiä. Mulla on aika paljon ruoka-aineallergioita (joista ajattelin kirjoittaa myöhemmin) ja mahdollisuudet syödä eri vihanneksia ja kasviksia on todella rajatut. 

Tuo tämän päivän ruoka on tosiaan tummaa riisiä, jossa on mukana kanan reittä ja hernemaissipaprikaa. Tuo ruoka on sen verran hyvää, että voisin tuon ohjeen heittää tännekin joskus :)

Tässä suhteessa oon siis jo onnistunut parantamaan tapojani, opiskelujen alkuaikoina yleensä mussutin jotain makaroonijauhelihamössöä vaan, mutta nyt oon yrittänyt sen jättää menneisyyteen ja syödä paljon terveellisemmin. Annotkootkin on pienentyneet huomattavasti, nuo mun lautaset kun on ihan onnettoman pieniä.

Aamupala

Viime postauksessa puhuin vähän noista ruokatavoista ja ajattelin nyt sitten käydä erillisissä postauksissa nämä mun syömiset ainakin jollain tasolla läpi.

Mainitsin tosiaan, että aamupala on se vähän ongelmallinen, samoin kuin iltapala. Tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin kyllä, että se iltapala on se ongelmallisempi, mutta käyn nyt kuitenkin nämä ruuat ihan järjestyksessä läpi ja aamupala on vuorossa ensimmäisenä.

Ihanteellisina aamuina mulla ei oo kiire yhtään mihinkään ja voin syödä aamupalan rauhassa. Käytän aina aamuisin koiran ensin pihalla ja rupean vasta sitten väkertämään jotain syömistä. Yleensä se ruoka sitten on jotain ylläolevan kuvan kaltaista eli paistan pari kananmunaa, pilkon seuraksi kurkkua ja/tai paprikaa, otan myös jogurttia ja juomana mehukeittoa.

Tämä siis, jos ei oo kiire mihinkään. Jos taas on vähän kiireisempi aamu niin sitten teen vain mikrossa kaurapuuroa ja heittelen sekaan mustikoita, juomana silloinkin tuo mehukeitto.

Nykyään oon saanut ihan hyvin pidettyä tästä aamupalasta kiinni, mutta varsinkin aiemmin ongelmia tuotti se, että nukuin myöhään ja sitten ei enää tehnyt mieli mitään kaurapuuroaamupalaa vaan skippasin aamupalan ja söin ensimmäisen kerran vasta lounaan aikoihin. Nyt oon kuitenkin yrittänyt opetella nousemaan sängystä ylös järkevään aikaan ja vaikka ei aina olisikaan nälkä niin syön ainakin jotain.

Ja siitä nälästä. Aamulla mulla on yleensä joko kiljuva nälkä tai sitten ei tee mieli yhtään mitään. Varsinkin vielä pari vuotta sitten mä en yksinkertaisesti saanut syötyä aamulla, kun ei vaan tehnyt mieli mitään ja tuli huono olo, kun yritin syödä. Itsepäisesti kuitenkin yritin opetella syömään aamuisin jotain ja nyt oon siitä tyytyväinen, koska kyllä se päivä vaan kummasti lähtee käyntiin, kun on jotain saanut syötyä.

Uutukainen aloitus

Alotin tämän blogin pitämisen joskus kesällä, mutta se sitten vähän jäi. Syynä oli mm. se, että mulla oli aiemmin todella huono nettiyhteys ja blogin päivittäminen oli ihan mahdotonta. Suurimpana syynä kuitenkin painoi se, että syksyn ja talven myötä motivaatio laihdutukseen laski miinuksen puolelle. Mulla oli koko ajan kamala stressi päällä ja ei todellakaan tehnyt mieli kytätä painoa ja miettiä liikuntaa, tuli syötyäkin ihan mitä sattuu. No, sen kyllä taas näkee. Painoa on nimittäin kertynyt kesän jälkeen ja nyt kun katson viime kesän kuvia niin ärsyttää, että päästin itteni repsahtamaan, kun kuitenkin olin jo saanut tämän projektin ihan hyvälle mallille.

Nyt sitten kokeillaan uudestaan. Ja tällä kertaa mä onnistun.

Heti alkuun todettakoon, että mä en oo mikään hampaat irvessä laihduttaja, joka kyttää koko ajan painoonsa ja kokeilee kaikenlaisia ihmedieettejä. Semmoiset ei mulla toimi, joten ne jätän kokonaan laskuista pois.

Tavoitteena on siis opetella syömään terveellisesti ja liikkumaan monipuolisesti. Syöminen on jo ihan ok kunnossa, kasviksia ja hedelmiä oon lisännyt reippaalla kädellä, mutta ongelmana on herkuttelu ja yritänkin päästä sokeririippuvuudesta eroon pikkuhiljaa. Aamu- ja iltapala on kans semmoiset, joissa on vielä parantamisen varaa. 

Liikuntana on tällä hetkellä pitkälti hyötyliikunta; kouluun kävely ja sieltä takaisin (noin 2,5km/suunta) sekä koiran kanssa lenkkeily. Nyt yritän lisätä lenkkien pituuksia ja muutama viikko sitten jo ostin koululle liikuntakortin, jolla pääsen käyttämään koulun salia sekä käymään erilaisissa jumpissa. Muutin myös vastikään uimahallin lähelle, joten suunnitelmissa on myös ostaa kortti sinne, jotta pääsen uimaankin välillä. 

Tähän blogiin ajattelin kirjoitella tuntemuksista; niin niistä onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Ajattelin myös kirjoitella erilaisista liikuntamuodoista, mitä kokeilen ja syömisistä. Katsellaan, mitä kaikkea tänne nyt sitten loppujen lopuksi päätyy.

Sillon viimeksi tätä aloittaessa laitoin tänne suoraan painon ja mitat, mutta nyt en halua sitä ainakaan vielä tehdä. Varmaankin jossain vaiheessa laittelen alkupainon ja -mitat, mutta nyt ne on niin karmivissa lukemissa, että en niitä halua julkaista.

Kuvina näyttää kuitenkin tuolta. Kuvista tuli tarkoitettua epäselvemmät, ensi kerralla yritän ottaa vähän paremmalla valaistuksella.. Kuvia ajattelin tänne kuitenkin laitella säännöllisesti ja kyllä ne mitatkin tänne joskus taas ilmestyy :)

Tervetuloa seurailemaan!